Peritty päihderiippuvuus

Tämä on minulle itselle todella raskas aihe. Aiheeseen liittyy isosti häpeää ja syyllisyyttä johtuen siitä, että sukupolvien riippuvuusketju on kohdallani todella pitkä ja katkeamaton. Olen myös viiden lapsen isä, tämä sattuu sanoa, mutta yksi lapsistani on addiktoitunut ja pahasti. Muistan kun lapsena kotona meno oli usein kuin pienissä häissä tai hautajaisisa, ajattelelin että minusta ei koskaan tule addiktia. Katsoessani millainen isä ja mies olen ollut niin myönnän, olen varmasti tehnyt oman osani ylläpitääkseni streotypiaa addikteista.

Nyt kiivetään sukupuuhun ja vieläpä selvinpäin.

Isoäitini isä oli addikti, isoäitini itsekkin oli addikti, äitini oli addikti, minä olen addiktion hallintaan saanut addikti ja yksi minun lapsistani on addikti. Viisi sukupolvea suoraan alenevasti, saa nähdä vieläkö tulee kuudes sukupolvi addikteja. Nyt muistetaan et riippuvuuksista voi selvitä, ei oo pakko mut voi.

Onko addiktioituminen väistämätöntä addiktiolla lannoitetulla sukupuulla tai vähän lasisemmalla lapsuudella. Tutkimuksesta riippuen addiktiot periytyvät 50-70% todennäköisyydellä. Mutta onneksi addiktiota voi oppia hallitsemaan, ei sitä minusta pois saa, tarkoitan addiktiolle altistavia tekijöitä. Mutta hallinnan oppiminen on mahdollista. Onneksi.

Addiktoiduin kaikesta tietämyksestä, kokemuksesta ja aikuisuuden varsin normatiivisestä ympäristöstä huolimatta. Perimäkö minut tähän toi vai lapsuuden oppimis- ja kasvuympäristö. Aina voi jossitella. Mielen halun idea käyttää päihteitä on helpottaa jotakin, tuottaa mielelle jotain hyvää. Tämä mielen halu tuottaa mielelle hyvää käynnistää ikään kuin suunnitelman miten sitä hyvää saataisiin. Halu muuttuu tarpeeksi tehdä jotain, että mieli saisi jo sitä niin kipeästi kaipaamansa hyvää.

Tämä kaikki rakentuu aina tilannekohtaisesti, ei synnynnäisesti. Tosi monta kertaa täytyy tuottaa kemikaaleilla mielelle hyvää, ja vähän kropallekin, että siitä addiktio saadaan aikaiseksi . Ei tapahdu ihan ensimmäisellä kerralla, vaatii siis toistoja. Ei addiktoituminen horoskooppien syntymämerkeistä johdu vaan toistojen seurauksena tapahtuneesta oppimisesta ja ehdollistumisesta. Oli sitten syntymämerkiltään mikä tahansa.

Vastauksena kysymykseen miksi minä addiktoiduin. Minulla elämäntilanteet ja niissä olevat tilannetekijät, joihin hain helpotusta, olivat pitkäkestoinen stressi, hurjat ulkopuolelta asetetut paineet, jatkuva riittämättömyyden tunne ja näihin liittyneet unettomuus, pelot, ahdistukset sekä käsittelemättömät asiat ja tunteet saivat minut hakemaan edes hetken helpotusta. Huokaisua, hyvin nukkumista, tilannetta missä kukaan ei halunut eikä vaatinut mitään, rentoutumista ja nauruakin välillä kavereiden kanssa.

Ei tuo olosuhde elämässäni ollut sukuni aikaansaannosta vaan eletyn elämän ja minun. Siihen hetken helpoitukseen ja unohdukseen kaikesta minä rakastuin. Niitä helpotuksen hetkiä minä kaipasin aina uudestaan ja uudestaan yhä kovemmin sekä useammin. Siksi minun addiktion oppimsprosessini eteni. Ei isoäitini takia vaan minun. Edesmennyt isoäitini oli minulle tärkeä ja rakas hänen addiktiostaan huolimatta. Kiitos Mamma vielä kaikesta.

Ei mamma minua addiktiksi valmentanut. Ei muissakaan lajeissa kaikki synnynnäisesti lahjakkaat pääse huipulle. Elämässä on suuri varianssi, niin myös addiktoitumisessa. Siitä huolimatta, että on perinnöllisiä taipumuksia, ikään kuin erityislahjakkuuksia addiktoitumiselle. Addiktiksi opitaan, ei synnytä. Addiktion oppimis prosessissa on merkityksellisiä vaiheita liittyen hallinnan muodostamisen mahdollisuuteen.

Kun päihteidenkäyttöä toistetaan päivittäin niin oppimisen etenemisen seurauksena:

Automatisoituminen tarkoittaa, että päihteiden käyttö ja siihen liittyvä toiminta tapahtuu ilman harkintaa. Autonomia tarkoittaa kykyä toimia ja ajatella itsenäisesti irrallaan addiktin aikaisemmasta moraalista ja etiikasta. Kolmas vaihe on pakonomainen käyttö, erotuksena että kyse ei ole pakko oireisesta häiriöstä vaan siitä että addikti tarvitsee päihteen säilyttääkseen toimintakykynsä ja itsen eheyden. Tässä kohtaa addiktio on ottanut ihmisen valtaansa, jolloin kaikki elämän muut sitoumukset ja arvot jäävät toisijaisiksi. Se mikä tuotti aikaisemmin mielihyvää, tässä vaiheessa lieventää ahdistusta.

Autonomisoitumisen ja automatisoitumisen vuoksi addikti ei tiedosta mielihaluaan vaan havahtuu mielitekoon vasta kun fysiologia on jo aktivoitunut. Tämä tapahtuu tilannekohtaisesti tilannetekijöiden vallitessa ja päihdeuskomusten aktivoituessa. Addikti tulkitsee, että minun on pakko käyttää muuten en pysy kasassa ja pysty toimimaan. Tällöin itsen eheys ja jatkuuvuus on uhattuna. Tätä ennen on mielen sisässä tapahtunut monta erillistä prosessia. Näitä addiktoitunut ihminen ei enään tunnista johtuen oppimisen seurauksena tapahtuneesta automasoitumisesta ja autonomisoitumisesta.

Addiktion hallinta rakentuu autonomisen prosessin tunnistamiselle ja tiedostamiselle. Tarvitaan tietoa ja taitoa hallitakseen addiktio prosessia sekä siihen liittyviä päihdeuskomuksia. Addikton hallinnan oppii ihan samalla tavalla kuin addikton. Addiktion hallinta ei ole mitään mystiikkaa ja loitsujen lukemista, vaan tutkitun tiedon oppimista ja sen soveltamista omaan addiktion hallintaan tilannekohtaisesti. Mahtava uutinen on myös se, että hallinta automatisoituu oppimisen myötä, kun sitä käyttää ja toistaa.

Ollaan ihmisiksi. Rakkaudella jypä