KOHTUUTON - BLOGI
Addiktion ollessa aktiivisena päihderiippuvaiset usein selittävät ja selttämästä päästyään selittävät. Keskustellessaan heidän kanssaan kuulostaa siltä, että kokoajan on joku ihmisoikeusrikkomus heitä kohtaan menossa tai tulossa. Addiktion ollessa aktiivisena elämä on melkolailla yhtä hässäkkää.
Kaikessa ihmisen toiminnassa oli addiktoitunut tai ei on kaksi keskeistä elementtiä. Mikä siis pistää addiktin selittämään?
Miksi pitää olla hyväksyttävä selitys päihteiden käytölle?
Selityksillä eli atribuutioilla pyritään selittämään tai tulkitsemaan mikä aiheutti tietyn käyttäytymisen ja kuka tai mikä siitä on vastuussa. Ideani ei ole väittää etteikö aineet, mitä addikti käyttää, helpottaisi addiktilla jotakin ja etteikö addikti addiktoituisi siihen helpotukseen. Tarkennuksena sanottakoon, että joskus päihteiden tehtävä eli funktio on trauman tai mielenterveyden häiriön kanssa selviäminen. Nämä ovat asioita mitkä vaativat aina asianmukaisen hoidon.
Tarkoituksenani on tarkastella miksi addikti itse ja addiktin ympärillä olevat ihmiset selittää ja luo selityksiä päihderiippuvuudelle ja sen lieveilmiöille. Selittäminen ei ole addiktien ominaisuus vaan ihmisten. Attribuointi on usein tiedostamatonta. Ihmisellä on synnynäinen tarve tulkita käyttäytymisen tai tapahtuman johtuvan jostakin tietystä syystä sen sijaan, että sen uskottaisiin olevan sattumanvaraista eli tilannekohtaista. Tämä pätee myös addiktoitumisessa. Fritz Heider jakaa attribuution kahteen, sisäiseen ja ulkoiseen. Sisäinen attribuutio liittyy aina henkilöön, ulkoinen taas tilanteeseen.
Päihderiippuvuudessa, niin kuin selityksissä yleensäkin, kaikki ei osu aina kohdilleen. Rakennettu selitys pitää sisällään virheitä, merkityksen anto ja tulkinta ei ole aina totta. Tätä sanotaan attribuution perus erheeksi, joka vaikuttaa selityksissä ja vääristää tekemämme attribuutiot. Se kuvaa taipumusta yliarvioida sisäisiä henkilökohtaisia asenteita tai motiiveja, kun yritetään selittää / määrätä / tulkita muissa ihmisissä havaittua käyttäytymistä ja ymmärtää olosuhteiden merkitystä.
Tarkastellessamme addiktoitunutta lähimmäistämme voimme kysyä minkälaisen selityksen luomme hänen addiktoitumiselle, miksi hän käyttää päihteitä ja käyttäytyy valitsemallaan tavalla? Johtuuko se siitä, että hänellä on rikkinäinen perhe ja lapsuus, vai liittyykö se siihen että hän on tehnyt konkurssin ja on ulosotto velallinen? Ehkäpä hänen vaimonsa ottama ero ja mittavat elatusmaksut olivat liikaa, toisaalta hän on ollut aina syrjään vetäytynyt. Muut luovat selityksiä omasta kokemusperäisestä tiedosta käsin kulkupuheiden sävyttäessä tarinaa.
Addikti itse hakee ja luo selityksiä addiktoitumiselleen ja addiktiollensa. Se, että ovatko ne kuinka realistisia ja hyväksyttäviä, niin onkin sitten jo toinen asia. Ehkä hivenen tuskaani tässä kohtaa päihteettömänä helpottaa se, että kaikki ihmiset luovat mielessään selityksiä ja toiminnalleen ja valinnoilleen. Addikti tarvitsee selityksen addiktion toteuttamiselle ja kaikelle mitä hänen elämässään ja hänelle tapahtuu, jotenkin se täytyy itselle ja muille selittää.
Minun atribuutioni oli että yritys kasvoi, viides lapseni oli syntymässä ja rakensimme omakotitaloa, tein terapiatyötä ja johdin yritystä ja ja ja. Atribuutioni oli sinänsä ihan validi, haasteet ja paineet olivat kovat.
Toinen elementti on legitimointi eli oikeuttaminen. Ihminen pyrkii aina oikeuttamaan oman toimintansa tai käyttäytymisen. Addiktilla käytön oikeuttaminen perustuu päihdeuskomuksiin. Addikti uskoo, että nyt on "lupa käyttää" se on päihdeuskomuksissa luvan antava uskomus. Itselläni legitimointini eli oikeutukseni perustui sinänsä arvostettuihin ja tavoiteltuihin realiteetteihin. Olin onnistunut kasvattamaan ja kehittämään yritystä tyhjästä huikean hienosti. Kaikki ketkä ovat rakentaneet omakotitalon ovat onnellisia siitä, että selviävät ilman masennusta ja avioeroa harjannostajaisiin. Viidennen lapsen syntymä ja yhden lapsen kuolema oikeuttaa hivenen pitempiin ja vivahteikkaampiin varpajaisiin. Eikö?
Nyt ei muuta kuin käyttämään päihteitä hyvällä omalla tunnolla ja muiden hyväksynnällä. Tämä ilmiö osaltaan väsyttää addiktin ympärillä olevat lähimmäiset. Selityksiä ja oikeutuksia rakentaessaan addikti käyttää ihan kaikkea mitä saatavilla on hänen elämänsä kasvu- ja kehityshistorian varrelta. Kaikissa ihmisissä oleva ominaisuus valjastetaan addiktion tai ehkä addiktio valjastaa... niin tässähän se atribuution peruserhe taas tuli.
On vaikea hyväksyä päihteidenkäytölle selitykseksi tilanteita, tilannetekijöitä ja päihdeuskomuksia. Ihmisillä on taipumus yliarvioida sisäisiä henkilökohtaisia asenteita tai motiiveja kun yritetään selittää, määrätä, tulkita muissa ihmisissä havaittua käyttäytymistä ja ymmärtää olosuhteiden merkitystä.
Halu, tarve ja pakonomainen tarve käyttää päihteiteitä muodostuu aina tilannekohtaisesti. Ei addikti koe mielihalua tai mielitekoa 24h/vrk ja seitsämänä päivänä viikossa vaan se muodostuu aina tilannekohtaisesti tiettyjen tilannetekijöiden vallitessa. Nämä yhdessä aktivoivat päihdeuskomukset. Mutta ne ovat vaan uskomuksia eivät tosia. Ei siis mitään hätää. Uskomuksia voi rationalisoida.
Addikti yrittää selvitä kaikista tilanteista olemassa olevien sisäisten ja ulkoisten tilannetekijöiden vallitessa päihtyneenä ja varmistaen seuraavan päihdeannoksensa. Selviytymiskamppailu alkaa mikäli vieroitusoireet ilmaantuvat ja seuraavaa annosta ei ole, eikä rahaa siihen ole. Päihdyttävän aineen pitoisuus elimistössä laskee ja fyysinen olotila vastaa kovan kuumeisen infulenssan oireita. Lisäksi verenpaine ja sydämmen lyöntitiheys nouseen. Vieroitusoireet ovat fyysinen tilannetekijä.
Psykologinen tilannetekijä on uskomus, että ellen tee jotakin olotilan korjaamiseksi se pahenee ja jatkuu loputtomiin enkä kestä sitä. Ulkoinen tilannetekijä on se että ei ole rahaa haluamani päihteen hankintaan. Päihdeuskomus on että, heti kun saan lisää päihteitä niin olo helpottuu ja voin taas hyvin. Mitä addiktion hallinta on? blogissa käsittelen tätä aihetta lisää.
Addiktion hoidossa on olennaista aluksi keskittyä kriittisiin tilanteisiin, joissa muodostuu mieliteko päihteiden käytölle ja tilanteessa oleviin tilannetekijöihin sekä päihdeuskomuksiin, jotka aktivoituvat kyseisessä tilanteessa. Ei selityksiin ja oikeutuksiin päihteiden käytölle.
Kun addiktio on saatu hallintaan, niin on tarpeellista arvioida asianmukaisesti addiktin muita hoidon tarpeita. Tässä raskaassa selityksien, oikeutuksien ja päihdeuskomusten kamppailussa valitettavasti on katkolla monen ihmisen elämä, vaikka katkolle ei päästäkkään.
- Riippuvuuksista voi selvitä, ei ole pakko mut voi -
Ollaan ihmisiksi, Rakkaudella jypä
Tusa Coaching © 2025
Tietosuoja käytännöt | Käyttöehdot | Evästeet